Viimeistä viedään ja melkoisesti myöhässä vielä

Hyvää iltaa,

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui Floridan-matkakin. Nyt pimenevänä, sateisena, elokuisena lauantai-iltana on hyvä kotisoffalla kirjoitella viimeisten parin päivän Florida-fiiliksiä.

Mihin jäimmekään... jes, eli Kennedy Space Centeriin, joka oli viimeinen autoilukohteemme ennen paluuta Miamiin. Ennen KSC:tä yö vietettiin motarin varrella oikein perinteisessä tienvarsimotellissa Quality Innissä, jonne saapuessamme oli sellainen myräkkä ettei oo vähään aikaan koettu. Tuuli niin, että palmut olivat vaakasuorassa ja vettä tuli sitä tahtia, että 3 metrin matkaa autosta katoksen alle ei todellakaan voinut ajatellakaan kävelevänsä ilman sadetakkia. Respan täti sanoi, että odotellaan "kovaa myrskyä" (en ehkä halua tietää, millainen se olisi ollut, jos tämä ei ollut vielä "kova myrsky"...). Jännityksellä odotimme, mutta tuuli rauhoittui pikku hiljaa ja yön tullessa olikin jo ihan normisää. Sinänsä ihan mukavaa, hurrikaanien luvatussa osavaltiossa kun ollaan.

Aamulla kamat kasaan ja vartin ajo kohti rannikkoa. Kennedy Space Centerin tarkkaan vartioiduille porteille kun päästiin, oli lämpötila taas jo lähellä 40 C. Pääosa tän päivän aktiviteeteista oli kuitenkin sisätiloissa, jossa sitten olikin jo niin kylmä, että ois villapaita saanut olla.

KSC on siis se mesta, josta vuosien varrella on laukaistu lukemattomat sukkulat, raketit ja satelliitit maata kiertävälle radalle ja vielä aika paljon kauemmas. Sukkuloista viimeinen, STS-135/Atlantis, lähti matkaan täältä 8.7.2011 ja palasi kv. avaruusasemalla käväistyään tänne 21.7.2011. Sukkulaohjelma on tältä erää loppu, mutta NASA:n ja Space Centerin hommat ei kuitenkaan tähän lopu. Toissapäivänä täältä laukaistiin matkaan Juno Atlas V -raketin kyljessä ja seuraava laukaisu on jo 8.9.2011. Ois ollu kyllä siistiä nähdä ihan oikean avaruusraketin matkaan lähtö, mutta sellaiseen aikaan ei nyt osuttu. Nähtävää riitti silti todella paljon. http://www.kennedyspacecenter.com/

Näkymä porteilta Rocket Gardeniin:

Ihan missä tahansa laukaisualustoilla ei tursti (hahah, "tursti" on muuten jäänyt kielenkäyttööni ihan vakkariin, kiitos vain Katja & Dublin vuonna kivi ja nakki!) saanut pyöriä, vaan aktiviteetit on keskitetty Visitor Complexiin:

Ensimmäinen kohteemme aikaisin aamulla oli "Shuttle Launch Experience", jossa pääsi kokeilemaan, miltä tuommosessa pikku sukkulassa istuminen laukaisutilanteessa tuntuu. Vaikka olikin aikamoista höykytystä, niin kokemus oli huomattavasti miellyttävämpi kuin se Disney Worldin kauhuajeluni suljetussa pienessä kopissa. Ja oli aika hieno vehje... ei nyt ehkä IHAN "aito" (mummot ja pikkulapset olivat tervetulleita kyytiin) mutta yritys oli mainio! Kuvia ei vehkeestä ole, koska se mm. nousi ihan oikeasti silleen nokka ylöspäin, jolloin kaikki taskussa oleva ois ollut takanaistuvien päässä. Kaikki ylimääräinen kameroita ja huulirasvoja myöten piti jättää safeen.

"Sukkkulalennon" jälkeen tutkimaan, mitä muuta mesta piti sisällään. Suurimman osan sukkuloistaan NASA on saanut ehjinä takaisin - valitettavasti ei kaikkia (RIP Challenger 1986 ja Columbia 2003 miehistöineen). Discovery, Atlantis ja Endeavour tekivät kaikki viimeiset lentonsa tänä vuonna. Tämä KSC:ssä näytillä ollut Explorer ei ole koskaan avaruudessa asti käynyt, mutta on muuten mitoiltaan tarkka kopio "oikeista" sisaristaan:

Exploreria pääsi eksploreeraamaan sisältäkin:

Astronaut Memorial, mahtipontinen muistomerkki kaikille avaruusohjelman myötä henkensä menettäneille. Yhdellä kaverilla (nimi nyt ehti jo unohtua) oli käynyt vähän hassusti, oli avaruudessa asti lennellyt, mutta kuoli ihan perus commercial airplane -onnettomuudessa.

(Hahah, kunnon "kuvia napsivat lomalaiset rivissä" -heijastus tuossa kivessä :-D):

Sisäänpääsyn hintaan kuului parin tunnin bussikierros "tiluksilla". Tätä ennen käytiin kuitenkin katsomassa kaksi kolmen vartin 3D-dokumenttia, Hubble 3D ja Space Station 3D. Molemmat allekirjoitetaan: olivat kyllä hienoimpia ikinä näkemiämme 3D-elokuvia. Molemmissa liikuttiin tuolla jossain tähtien joukossa ja seurattiin mm. kv. avaruusaseman astronauttien päivittäistä elämää. Oli todella vaikuttavia pätkiä nuo!

Bussia odotellessa:

Alla olevassa kuvassa Vehicle Assembly Building, jota käytetään ts. käytettiin sukkuloiden kokoamiseen ja huoltoon. Melko iso mökki, tässä lainat Wikipediasta: "The VAB is the largest single-story building in the world, was the tallest building in Florida until 1974, and is still the tallest building in the United States outside an urban area^." http://en.wikipedia.org/wiki/Vehicle_Assembly_Building

Ko. pytingin sisään mahtuisi 3,75 Empire State Buildingiä...

Kiertoajeluun kuului pysähdys näköalapaikalla, josta pääsi katselemaan 360 asteen näkymiä parillekin laukaisualustalle, 39 A ja 39 B. Näiltä alustoilta lähtivät viimeiset sukkulalennot.

Pienessä teatterissa näytettiin historiallista ja ei-niin-historiallista kuvamatskua laukaisuista ja niiden valmistelusta. Sukkulan kuljettaminen VAB:sta tuonne laukaisualustalle kestää päivän, vaikka matka on vain muutaman kilometrin. Hidasta hommaa:

Kaiken huipputeknologian keskellä sentään yhteen (ei) voi luottaa. Jossain interaktiivisista ruuduista voimansa näytti Windows:

Space Dots! Maistui kertaalleen sulatetulta ja uudelleen jäädytetyltä jäätelöltä:

Space Shuttlen main enginellä on kokoa. Ja tämä on vain yksi neljästä:

Näkymät launch padille:

Eteenpäin kierroksen seuraavalle stopille, Apollo/Saturn V Centerille. Näiltä tiluksilta lähti SE lento, jolla ihminen meni ekan kerran kuuhun. Ja sitähän muisteltiin täällä. Tähän huoneeseen oli museoitu ne ihan oikeesti Apollo 11:sta laukaisussa käytetyt tietotekniset vehkeet. Laukaisun vaiheet elettiin huoneessa hienojen videoiden ja liike-efektien myötä uudelleen:

Hallissa oli näytillä oikea Saturn V -raketti. Oli iso - niinkuin kaikki täällä:

Hallin seinillä muisteloita 1. kuukävelystä:

Kennedy Space Centerissä ei voi välttyä fiilikseltä, että onkohan mikään muu kansakunta Amerikan Yhdysvaltojen lisäksi tehnyt tässä maailmassa ikinä yhtään mitään. Pizzalaatikossakin oli "pienenpieni" isänmaallinen häivähdys... Itse pizza kuitenkin oli, yllätykseksemme, erinomaista!

Lounaspöydästäkin näkymät launch padille:

Apollo/Saturn V -kompleksin takana oli melkoinen eläintarha. Mähän en erota varpusta harakasta, mutta eikös nää ole kotkia? Niitä oli PALJON:

...ja niillä oli LÄMMIN:

Olen todistettavasti koskettanut kuuta. Tuo pala vitriinissä oli matkustanut melkoisen matkan:

Vielä yksi teatteri, jossa elettiin uudelleen 1. kuukävelyn vaiheet. "That's one small step for [a] man, one giant leap for mankind." Hienosti toteutettu oli tämäkin.

Umm, ja tämä oli jonkun lennon se kapseli, jolla avaruusaluksen miehistö takaisin pallolle saavuttuaan molskahtaa jorpakkoon. En nyt muista minkä (information overload):

Kyllä meillä tuolla about seitsemän tuntia hujahti ja vielä olisi ollut nähtävää. Astronaut Hall of Fame ja pari mielenkiintoisen kuuloista bussikierrosta jäi käymättä, mutta eiköhän näillä hetken pärjää. Perinteinen "käytiin täällä" -poseeraus lopuksi (hemmetin kuvaaja, oisit nyt yrittäny ees - ihan vinossa! :-D):

Kennedy Space Center oli tosi hieno kokemus ja voin vilpittömästi suositella kaikille Floridan-kävijöille.  Pelkäsin, että mesta olisi ollut -70-luvulle jämähtänyt "moderni" vierailukohde, mutta pelko osoittautui turhaksi. Paikkaan on selvästi panostettu ja kaikki nuo filmit, simulaattorit yms. oli ihan top-notch. Kyllä tämä kohteena Disneyn Epcotin ohitti kirkkaasti (no, onhan tämä toimiva avaruuskeskus siinä missä Epcot on huvipuisto...) ja sisäänpääsykin oli puolet siitä mitä Disneyllä, n. 45 USD / hlö. Ehdottomasti kannattaa käydä, jos Space Coastia joskus koluaa!

Ajettiin (ts. Toni ajoi, minä kuorsasin vieressä) 4,5 h matka takaisin Miamiin. Hotellin alakerran ranskalaisessa crepes-paikassa crepit masuun ja nukkumaan. Oli muuten niin ranskalaisittain tympeä palvelu tuolla, että pitäisi varmaan TripAdvisoriin kirjoittaa... Ei siitä sen enempää täällä.

Seuraavana ja matkan viimeisenä päivänä ajeltiin bussilla Aventura Malliin, Miamin shoppingparatiisiin, jossa mulla hujahtikin sitten koko päivä. Toni taisi luovuttaa jo kolmen-neljän tunnin jälkeen ja lähti hotellille vetämään lonkkaa. Kun minä ja mun 834384 kenkäparia päästiin viimein takaisin South Beachille, tehtiin treffit hotellin naapuriin, Moshi Moshi -japanilaiseen, jossa oli aivan mielettömän hyvät sushit. Teki ihan hyvää tämmönen "kevyt" (noh, annoskoista ei puhuta...) ateria kaiken hampurilais-pizzaosaston jälkeen:

Illalla pakkaus, aamulla kassit ja pussit mukaan ja lentokenttäbussiin. Suht sutjakasti päästiin check init ja turvatarkastukset. Muun muassa nämä kaunokaiset matkustivat mukanani, enhän voinut ottaa sitä riskiä, että katoaisivat matkalla:

Mitäs loppulauseita tähän nyt keksis? Paljon oli jälleen kahteen viikkoon mahdutettu ja tuntuu, että oltaisiin oltu pidemmälläkin reissulla. Kyllä tämä aktiiviloma Playa de Playan rannalla löhöämisen taas voitti. Nähtiin oikeastaan kaikki, mitä tässä osassa maata haluttiin nähdä. Key West oli aivan ihana, Bahaman-risteily mainio "irti kaikesta" -pätkä. Nuo molemmat voisin joskus vanhoilla (vanhemmilla) päivillä kokea uudestaan, mutta ainakaan nyt ei jäänyt samanlaista kaipuuta takaisin kuin mikä Kaliforniaan aina siellä käydessäni on jäänyt. Seuraava matka USA:han on toivoakseni road trip Miamista etelävaltioiden kautta Los Angelesiin. Sitä suunnitellessa. Tuon toteutuminen on kuitenkin vielä sen verran kaukana, että jonnekin muualle tässä välissä varmasti ehtii. Thaimaa/Kambodza & Marokko vahvoilla, Huippuvuoret hengittää niskassa. Ensimmäinen kerta AIKOIHIN kun olen kotona niin, että reissun reissua ei ole varattu. Pelottavaa. www.ebookers.fi

Viimeiset raapusteli,
Laura

Disney World heinäkuussa: jonoja, hellettä ja kaatosade

Disney World, päivä 2/2. Eilisen Epcot Centerin jälkeen tänään oli vuorossa Magic Kingdom.

Los Angelesin vastaavassahan tuli käytyä vuoden 2008 lopussa, tuolloin puiston ollessa jouluvalaistuksessa. Orlandon puistosta löytyy iso määrä samoja laitteita kuin mitä Losissa, mutta eipä tuo haitannut. Hyvää höykytystä saatiin tälläkin kertaa.

Tomorrowland Speedway. Tosin tuo speed-sana oli hieman harhaanjohtava tässä tapauksessa. Autojen vauhti oli kiltisti sanoen vaatimaton.

Buzz Lightyear Space Ranger Spin:

Tässä laitteessa molemmilla oli käytössä hieno laserpyssy, jolla ammuttiin reitin varrella olevia maaleja. Lauran pisteet:

Ja sitten minun pisteet:

Laitteessa oli selkeästi jotain vikaa. (Lauran huom: ja mä aloitin ampumisen n. 2 min Tonia myöhemmin. Kyseessä ei ollut siis todellakaan järjestelmävirhe, vaan se tosiasia, että meikäläisen lasertähtäin on vaan huomattavasti tarkempi!)

Ilmeestä päätellen olin ainakin omistautunut asialle (Lauran huom: kyllä mullakin taitaa olla voitto tähtäimessä. Ja tulihan se! Aion muistuttaa Tonia tästä seuraavan vuoden... :-D):

Ilmeestä voi päätellä myös sen, että teekuppilaite oli selkeästi puiston jännittävintä antia:

Kiitos postauksen alusta Tonille, tästä tarttui Laura näppikseen:

Haunted House on hieno paikka. Tässä Florence-tädin kanssa pienet poset kartanon pihamaalla: 

Toni pääsi näyttämään urkurin taitojaan. Nuo urut soivatkin komeasti!

Haunted Housen hautuumaalle on päätynyt yksi jos toinen. Talossa on kuulemma 999 haamua. Tuhat mahtuisi.

"Full of fear? One last chance to exit here." IIK!

Kuten huvipuistoissa aina, ruokapuoli on a) kallista ja b) mautonta. Mä sentään yritin saada hodariin jotain makua. Meni ehkä vähän nuo lisukkeet överiksi:

Disneyllä kaikki on mietitty. Myös kadunlakaisijan toimenkuvaan kuuluvat Mikki Hiiri -taiteilut:

Frontierlandin ja Liberty Squaren hujakoilla oli meneillään upea musiikkiesitys:

Splash Mountain ja sen melkein pystysuora lasku, jossa vaatteet ei kuivina pysy. Splash Mountain jäi meillä lopulta käymättä. Siitä juttua kohta:

Päivän aikana kävi tosiaan sekä tosi hyvä tuuri, että tosi huono tuuri. Ensin hyvä: ajateltiin jo, että ei jakseta jonottaa Big Thunder Mountain Railroadille. Ajeluun oli 80 minuutin jono eikä oltu ehditty hakea Fast Passeja. Fast Passit siis toimii niin, että aina yhteen laitteeseen kerrallaan voit hakea sellasen lisälipun, joka antaa ajankohdan, esim. 2.30-3.30 pm, jossa välissä voit tulla laitteelle takaisin ja pääset ns. Fast Pass -jonosta sisään jonottamatta tai ainakin paljon nopeammin kuin normijonosta. No, jossain vaiheessa alko sataa ja pidettiin sadetta Mountain Railroadin Fast Pass -laitteiden edessä (eikä voitu ottaa passeja, kun meillä sellaiset jo oli Splash Mountainiin eikä niitä saa kuin yhden kerrallaan). Katsoin, että kas, joku on jättänyt jotain vanhoja passeja laitteen päälle, tsekkasin, ja oho, ne oli vielä voimassa, 4 kpl peräti. Niinpä marssittiin tupla-ajelulle Mountain Railroadille jonon ohi - kun muuten ei ois päästy koko laitteeseen ollenkaan. Hyvä tuuri!

Sitten se huono: Pirates of the Caribbean -ajelun jälkeen tultiin laitteesta ulos ja ulkona oli alkanut tulla vettä ihan kaatamalla. Suunnattiin sadeviitat päällä Splash Mountainille... joka oli kiinni. Oli ilmeisesti joku isompi ukkospilvi salamoineen kohdalla eivätkä voi ottaa riskiä, että jotain kävisi. Ei jaksettu jäädä venaamaan, joten tällä kertaa jäi Splash Mountain. Toisaalta ehkä hyvä, se tuolla aiemmin kuvassa ollut lasku on aivan kauhee (testattu on Disneylandissa)! :-D

Joku Pirates-show oli menossa Pirates of the Caribbeanin edessä ja tää kaveri oli YLLÄTTÄVÄN hyvä Jack Sparrow. Ei varmaan ihan helpoin matkittava tuo Johnny:

Pirates-ajelulta:

Ja päivämme päätös. Kaatosade ja puistosta poistuminen noin viiden aikoihin. Ehdittiin kuitenkin nähdä ja käydä kaikki laitteet (paitsi tuo Splash Mountain), jotka haluttiin. Kuten Toni alussa kirjoitti, puisto on tosi samanlainen Kalifornian Disneylandin kanssa ja niinpä tämä visiitti sujui huomattavasti pikaisemmin kuin tuolloinen visiittimme Kalifornian vastaavaan (7 h vs. 10-11 h).

Ennen kuin lähdimme ajamaan Space Coastille kohti Kennedy Space Centeriä, käytiin vielä siellä toissailtaisessa thaimaalaisessa. Viimeksi otin "thai hottina" kaikki sapuskat eikä tuntunut missään. Nyt oli sama tarjoilija ja miekkonen oli ilmeisesti evästänyt keittiötä, että siellä se on taas se hullu nainen, jolle thai hot ei ollut juttu eikä mikään. Keittiö pisti vissiin vähän lisää chiliä peliin, sillä mun Tom Yum ja kookoscurry olivat kyllä tällä kertaa jo niillä rajoilla, että pystykö syömään... Mutta yhtä herkullista kuin edelliselläkin kerralla!

Tällä kertaa testattiin myös jälkkäriosasto. Tonin Fried Cheesecake Ice Cream oli kuulemma tämän reissun jälkiruokaparhaimmistoa:

Ja mun joku, jonka nimeä en muista, mutta jossa oli kookosjäätelöä, mansikoita ja mansikkahilloa. Aijai!

Kuten joku on saattanut huomatakin, ruokakuvat ovat hyvin edustettuina tässä blogissa. Ruoka on ollut hyvin edustettuna myös koko matkalla. Mä aloitan niin terveellisen syömisen kun pääsen kotiin! Myös pumppisali, here I come. Jos jumppavaatteet mahtuu päälle.

Matka alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna vielä visiitti Kennedy Space Centeriin & yksi kokonainen päivä Miamissa, joka varmaan kulutetaan Aventura Mallissa. Tuntuu kuin ois oltu reissussa jo iäisyys, mutta silti elokuun alku ja töihin paluu lähestyy liian nopeasti. Ei vielä... :-( Onneksi talveen jää pari viikkoa lomaa, pitää alkaa kotiin päästyä miettiä, mihin sitä seuraavaksi suuntaisi! Nyt unille Titusvillen Quality Inn -motellissa. Täällä vielä äsken riehuneet kaatosade ja myrskytuuli ovat rauhoittuneet ja nyt kuuluu vain kaukaa motari ja lähempää ilmastointilaite. Hyvää yötä!

Alkuosan runoili Toni
Loppuosasta vastuussa Laura