Los Angelesin vastaavassahan tuli käytyä vuoden 2008 lopussa, tuolloin puiston ollessa jouluvalaistuksessa. Orlandon puistosta löytyy iso määrä samoja laitteita kuin mitä Losissa, mutta eipä tuo haitannut. Hyvää höykytystä saatiin tälläkin kertaa.
Tomorrowland Speedway. Tosin tuo speed-sana oli hieman harhaanjohtava tässä tapauksessa. Autojen vauhti oli kiltisti sanoen vaatimaton.
Buzz Lightyear Space Ranger Spin:
Tässä laitteessa molemmilla oli käytössä hieno laserpyssy, jolla ammuttiin reitin varrella olevia maaleja. Lauran pisteet:
Ja sitten minun pisteet:
Laitteessa oli selkeästi jotain vikaa. (Lauran huom: ja mä aloitin ampumisen n. 2 min Tonia myöhemmin. Kyseessä ei ollut siis todellakaan järjestelmävirhe, vaan se tosiasia, että meikäläisen lasertähtäin on vaan huomattavasti tarkempi!)
Ilmeestä päätellen olin ainakin omistautunut asialle (Lauran huom: kyllä mullakin taitaa olla voitto tähtäimessä. Ja tulihan se! Aion muistuttaa Tonia tästä seuraavan vuoden... :-D):
Ilmeestä voi päätellä myös sen, että teekuppilaite oli selkeästi puiston jännittävintä antia:
Kiitos postauksen alusta Tonille, tästä tarttui Laura näppikseen:
Haunted House on hieno paikka. Tässä Florence-tädin kanssa pienet poset kartanon pihamaalla:
Toni pääsi näyttämään urkurin taitojaan. Nuo urut soivatkin komeasti!
Haunted Housen hautuumaalle on päätynyt yksi jos toinen. Talossa on kuulemma 999 haamua. Tuhat mahtuisi.
"Full of fear? One last chance to exit here." IIK!
Kuten huvipuistoissa aina, ruokapuoli on a) kallista ja b) mautonta. Mä sentään yritin saada hodariin jotain makua. Meni ehkä vähän nuo lisukkeet överiksi:
Disneyllä kaikki on mietitty. Myös kadunlakaisijan toimenkuvaan kuuluvat Mikki Hiiri -taiteilut:
Frontierlandin ja Liberty Squaren hujakoilla oli meneillään upea musiikkiesitys:
Splash Mountain ja sen melkein pystysuora lasku, jossa vaatteet ei kuivina pysy. Splash Mountain jäi meillä lopulta käymättä. Siitä juttua kohta:
Päivän aikana kävi tosiaan sekä tosi hyvä tuuri, että tosi huono tuuri. Ensin hyvä: ajateltiin jo, että ei jakseta jonottaa Big Thunder Mountain Railroadille. Ajeluun oli 80 minuutin jono eikä oltu ehditty hakea Fast Passeja. Fast Passit siis toimii niin, että aina yhteen laitteeseen kerrallaan voit hakea sellasen lisälipun, joka antaa ajankohdan, esim. 2.30-3.30 pm, jossa välissä voit tulla laitteelle takaisin ja pääset ns. Fast Pass -jonosta sisään jonottamatta tai ainakin paljon nopeammin kuin normijonosta. No, jossain vaiheessa alko sataa ja pidettiin sadetta Mountain Railroadin Fast Pass -laitteiden edessä (eikä voitu ottaa passeja, kun meillä sellaiset jo oli Splash Mountainiin eikä niitä saa kuin yhden kerrallaan). Katsoin, että kas, joku on jättänyt jotain vanhoja passeja laitteen päälle, tsekkasin, ja oho, ne oli vielä voimassa, 4 kpl peräti. Niinpä marssittiin tupla-ajelulle Mountain Railroadille jonon ohi - kun muuten ei ois päästy koko laitteeseen ollenkaan. Hyvä tuuri!
Sitten se huono: Pirates of the Caribbean -ajelun jälkeen tultiin laitteesta ulos ja ulkona oli alkanut tulla vettä ihan kaatamalla. Suunnattiin sadeviitat päällä Splash Mountainille... joka oli kiinni. Oli ilmeisesti joku isompi ukkospilvi salamoineen kohdalla eivätkä voi ottaa riskiä, että jotain kävisi. Ei jaksettu jäädä venaamaan, joten tällä kertaa jäi Splash Mountain. Toisaalta ehkä hyvä, se tuolla aiemmin kuvassa ollut lasku on aivan kauhee (testattu on Disneylandissa)! :-D
Joku Pirates-show oli menossa Pirates of the Caribbeanin edessä ja tää kaveri oli YLLÄTTÄVÄN hyvä Jack Sparrow. Ei varmaan ihan helpoin matkittava tuo Johnny:
Pirates-ajelulta:
Ja päivämme päätös. Kaatosade ja puistosta poistuminen noin viiden aikoihin. Ehdittiin kuitenkin nähdä ja käydä kaikki laitteet (paitsi tuo Splash Mountain), jotka haluttiin. Kuten Toni alussa kirjoitti, puisto on tosi samanlainen Kalifornian Disneylandin kanssa ja niinpä tämä visiitti sujui huomattavasti pikaisemmin kuin tuolloinen visiittimme Kalifornian vastaavaan (7 h vs. 10-11 h).
Ennen kuin lähdimme ajamaan Space Coastille kohti Kennedy Space Centeriä, käytiin vielä siellä toissailtaisessa thaimaalaisessa. Viimeksi otin "thai hottina" kaikki sapuskat eikä tuntunut missään. Nyt oli sama tarjoilija ja miekkonen oli ilmeisesti evästänyt keittiötä, että siellä se on taas se hullu nainen, jolle thai hot ei ollut juttu eikä mikään. Keittiö pisti vissiin vähän lisää chiliä peliin, sillä mun Tom Yum ja kookoscurry olivat kyllä tällä kertaa jo niillä rajoilla, että pystykö syömään... Mutta yhtä herkullista kuin edelliselläkin kerralla!
Tällä kertaa testattiin myös jälkkäriosasto. Tonin Fried Cheesecake Ice Cream oli kuulemma tämän reissun jälkiruokaparhaimmistoa:
Ja mun joku, jonka nimeä en muista, mutta jossa oli kookosjäätelöä, mansikoita ja mansikkahilloa. Aijai!
Kuten joku on saattanut huomatakin, ruokakuvat ovat hyvin edustettuina tässä blogissa. Ruoka on ollut hyvin edustettuna myös koko matkalla. Mä aloitan niin terveellisen syömisen kun pääsen kotiin! Myös pumppisali, here I come. Jos jumppavaatteet mahtuu päälle.
Matka alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna vielä visiitti Kennedy Space Centeriin & yksi kokonainen päivä Miamissa, joka varmaan kulutetaan Aventura Mallissa. Tuntuu kuin ois oltu reissussa jo iäisyys, mutta silti elokuun alku ja töihin paluu lähestyy liian nopeasti. Ei vielä... :-( Onneksi talveen jää pari viikkoa lomaa, pitää alkaa kotiin päästyä miettiä, mihin sitä seuraavaksi suuntaisi! Nyt unille Titusvillen Quality Inn -motellissa. Täällä vielä äsken riehuneet kaatosade ja myrskytuuli ovat rauhoittuneet ja nyt kuuluu vain kaukaa motari ja lähempää ilmastointilaite. Hyvää yötä!
Alkuosan runoili Toni
Loppuosasta vastuussa Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti