Tämä päivä oli varattu South Beachin koluamiselle. Ensimmäisenä ohjelmassa aamuköpöttely kuululle, kolmen korttelin päässä sijaitsevalle rannalle, joka vielä ysiltä aamulla oli melko hiljainen. Ensimmäiset aurinkotuolin valloittajat olivat jo liikkeellä, ja mikäs ollessa, lämpötila oli varmaan + 35 C.
Edin ja Arthurin vinkit mielessämme suuntasimme kauan kaivatulle diner-aamiaiselle. Kohteeksi saamastamme pitkästä ravintelivinkkilistasta valikoitui vanhan junanvaunun näköinen Eleventh Diner:
Tripadvisorin arvosteluissa ko. paikan ruoka oli kehuttu, mutta henkilökunnan palveluasenne haukuttu ihan lyttyyn (tosin, mitäpä Tripadvisorissa ei haukuttaisi). Meille sattui erittäin iloinen herrasmies, joka toimitti tilauksemme keittiöön ja safkat pöytään ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Tonilla breakfast burrito ja minulla mushroom-American cheese-turkey -omeletti lisukkeineen. Hmm, nyt siis tiedämme myös, mitä on grits, joka oli vaihtoehtona talon perunoille, ja jota mun piti tietenkin ottaa, koska kaikkea pitää kokeilla. Se on suolatonta mannapuuron makuista maissisörssöä, jota kuulemma täällä eteläpuolella jenkkilää etenkin aamiaisella vedellään. Ihan jees, mutta jäi kyllä lähes syömättä. Ei niinkään makunsa, vaan muun annoksen järettömän koon vuoksi. Tässä havainnollistettuna:
Eikä juustoa oltu pihistelty:
Oikeasti, näiden aamiaisia ei jaksa kyllä kukaan syödä. Pitänee palata hyväksi havaittuun käytäntöön, että tilaa yhden omeletin ja vaikka pancakesit siihen kyytipojaksi. Tosin, kuten Kaliforniassa opimme, myös pancakeseja tulee sitten about viisi, kaikki lautasen kokoisia ja puoltoista senttiä paksuja...
Kuten sanottu, päivä oli varattu päämäärättömälle kiertelylle Miami Beachillä. Aamiaiselta suuntasimme saaren eteläkärkeä kohti pitkin Collins Avenueta. Suunnistaminen on täällä kätevää: kuten NYC:ssä, avenuet kulkevat pystysuoraan, kadut vaakasuoraan. Jopa minun kaltaiseni toivoton kartanlukija pysyy jotenkuten perillä sijainnistaan. Collins johdatti meidät saaren eteläkärkeen, South Pointe Parkiin:
Puisto on valtavien asuintalokompleksien reunustama. Täältä me ostetaan sitten condo eläkkeellä. Yksi niistä.
Tässä vaiheessa kuumuus alkoi olla jo melko sietämätöntä, joten päätimme taittaa matkaa tästä eteenpäin sightseeing-merkeissä ilmastoidulla South Beach Local -bussilla. Dösä kulkee vartin välein ympyrää South Beachin rantoja seuraillen ja maksaa hurjat 25 senttiä kierros. Huristeltiin siis tuolta ihan eteläkärjestä koko kiekka länsirantaa pitkin ja takaspäin alas, Lincoln Roadille, jossa hyppäsimme pois (sori kuvanlaatu, hämärtyvässä illassa terassin valaistus on hieman heikko...):
Välihuomio: hotellimme on muuten Espanjola Wayllä, joka kulkee kartan keskivaiheilla poikittain. Ei ole huonepalvelua :-D, mutta sijainti on loistava! Opaskirja tiesi kertoa, että samaisessa rakennuksessa piti aikanaan päämajaansa itse Al Caponen jengi!
Lincoln Road on South Beachin vilkkaimpia shopping- ja ravintolakatuja - ja muuten kuulemma Yhdysvaltain ensimmäinen ostos- ja kävelykatu. Nyt maanantaiaamuna oli kuitenkin suht hiljaista. Mulla ei ollut jotenkin ollenkaan shopping-fiilis (!!), joten tyydyimme lähinnä aistimaan tunnelmaa, muutaman kauppapiipahduksen ohella. Päivän ostossaldona Walgreensin hammastahna ja hiuslakka, melkoista menoa! Muutamia fotoja Lincoln Avenuelta:
Koska aamiaisesta alkoi olla jo useampi tunti :-D niin allekirjoittaneella alkoi olla jo pikkuisen nälkä. Siispä Five Guys -burgeriravintolaan, jota on tehnyt mieli testata toissajouluisesta Washington D.C. -visiitistä lähtien. Tuolloin jäi kokeilematta ja erhe piti paikata. Five Guys on siitä hyvä mesta, että tilauksen arpomiseen ei mene kauheasti aikaa. Purilaisvaihtoehtoja on nimittäin tasan neljä. Ja okei, samat pienempänä, eli teoriassa kahdeksan, käytännössä neljä. Arpa osui juustohampurilaiselle, joka olikin oikein hyvä ja mehukas valinta. Ensi kerralla vaihtaisin ehkä yhtenä täytteenä olleet herkkusienet jalopenoon - tai ottaisin molemmat:
Huom! Toni auttoi burgerin tuhoamisessa.
Ruoan päälle ruokalepo. Hotelliin takaisin, minä otin vähän yli tunnin päikkärit. Toni joutui käyttämään lievää henkistä väkivaltaa (ja uhkaamaan kutituskuolemalla) saadakseen mut hereille. Pikkusen taitaa aikaero kuitenkin painaa...
Pikakäväisy rantsussa, Toni kävi uimassa. Ranta on tosi puhdas esimerkiksi Honolulun Waikiki-biitsiin verrattuna. Vesi on arviolta + 30-asteista, ellei enemmänkin, joten ajatus virkistäytymisestä mereen pulahtamalla ei oikein toiminut. Kahta kauheempi hiki tuolta noustessa! Päivä oli kaunis, mutta nyt ympärillä oli tummia pilviä, ukkonen jyrisi ja muutama salamakin välähti.
Hotellin kautta pikainen vaatteidenvaihto ja Espanjola Waylle terdelle Campari-tuoremehun ja olusen merkeissä. Kohta syömään, kohteenamme ensisijaisesti Edin ja Artin suosittelema meksikolainen El Rancho Grande, jonka pitäisi olla tuossa ihan lähellä. Huomenna ysiltä auto Avikselta ja nokka kohti Key Westiä! Kuullaan sieltä!
- Laura
Ps. Vielä yksi ekan päivän huomio kaupungista: harvoin on nähnyt yhtä paljon kauniita taloja kuin täällä. Art Deco -tyylin rakennelmat ovat toinen toistaan hienompia ja kamera onkin täynnä talokuvia. Pitää postata valikoima jossain vaiheessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti