Vielä vähän Westiä ja Miami Glow

Aamu Key Lime Innissä koitti ehkä jo kolmelta yöllä, kun ihan helevetinmoinen kukkokiekuu-konsertti alkoi pihalla. Aikaisia kukkoja täällä! Vaikka muuten mesta oli hiljainen kuin mikä (toista kuin South Beach...) niin tässä vaiheessa joutui kaivamaan korvatulpat.

Aamuinen kuva majapaikastamme:

Meidän huone oli päärakennuksen viereisessä piharakennuksessa, joka oli kompleksin vanhin rakennus. Portaat puutarhaan:

Aamiainen oli poolin laidalla. Ei ihan croissant ja kahvi, mutta lähellä, niinpä ei turhia ruokakuvia tähän väliin. Pakattiin ja tsekattiin ulos. Tässä vaiheessa täytyykin raportoida pieni, krhm, sattumus: raahasimme matkalaukut autoon kun minä rupean kattomaan, että kas, miksi matkustajanpuoleinen ikkuna on sepposen selällään? Toni ei vielä tässä vaiheessa asiaa ollut huomannut ja muutaman sekunnin kävinkin taistoa mielessäni siitä, toteanko tosiasian - eli että oho, taisinpa eilen unohtaa ikkunan sepposen selälleen autosta lähtiessäni - vai keksinkö hyvin äkkiä jonkin peitetarinan. Pikavilkaisu osoitti, että stereot olivat tallella, joten katsoin parhaaksi tunnustaa. Siis halusin luonnollisesti vain, että ilma vähän kiertäisi täällä 40 asteen helteessä! Hups. No, tulipa todistettua, että ainakin Truman Avenuen tämä osa on turvallista seutua. :-D

Aikataulutimme aamun niin, että ennen kotiinlähtöä olisi 14.30 asti (jolloin auto pitäisi siirtää Key Lime Innin parkista pois) aikaa kierrellä kaupunkia. Eilen oltiin vähän turhan myöhään liikenteessä ja osa nähtävyyksistä oli jo sulkenut ovensa. Nyt kohti majakkaa ja Hemingwayn taloa. Matkalla vastaan tuli neuvoa-antava paikallinen:

Aivan ihania taloja koko Key West täynnä:

Key Westin (ei enää toiminnassa oleva) majakka, johon kiipesimme ylös asti:

Aiheellinen varoitus:

Turstit tornissa:

Key West korkealta:

Seuraavaksi kohteeksi Ernst Hemingwayn kotitalo. Ernesti asusti täällä vuodet 1931-39 ja oli ihan kivan pikku pytingin saanut aikaiseksi. Lyöttäydyttiin juuri alkaneelle talokierrokselle, jossa mukava ukko kertoi Hemingwayn kirjoista, kissoista ja naisista. Tässä kissoista. Joita oli paljon:

Jokaisella itseään kunnioittavalla ameriikkalaisella kirjailijalla pitää olla takapihallaan pool:

Kissantassut ja isompi tassu:

Niin, Hemingwayn kissat. Mainitsinko jo, että niitä oli paljon? No, sitä en ainakaan maininnut, että erikoisuutena kisuleilla oli kuusi varvasta. Nämä nyt talossa asustavat katit ovat kuusivarpaisten kissojen suoria jälkeläisiä. Sukupolvia on ehtinyt talossa asustaa muutama. Aiemmat olivat saaneet viimeisen leposijansa takapihan kissojen hautuumaalta:

Etsi kissa:

Kuten jossain kyltissä talon matkamuistomyymälässä sanottiin: "Dogs have owners, cats have staff". Tämä tuli todistettua tämänkin talon kissojen osalta. Tämä kaveri pyöri ensin aikansa kaupassa, sitten meni jonkun jaloissa ulos ovesta...

...jonka jälkeen tsekkaili hetken maailman menoa oven edessä...

...käänsi kuninkaallisen selkänsä ja odotti, että alamaisista joku tulisi avaamaan jälleen oven...

...alkoi olla jo hieman kärsimätön, kun palvelija ei tarpeeksi nopeasti ehtinyt paikalle...

...ja lopulta ovi aukesi ja katti vilahti sisälle niin nopeasti, että kuva jäi ottamatta. Pitää palkata ripeämpää henkilökuntaa...!

Ernestin talo vielä ulkoa, sisältä jäikin kuvat napsimatta:

Paitsi tämän kaverin ehdin ikuistaa. Tsekkaa rouvan tassu!

Lisää kaunista Key Westiä:

The Little White House, josta herra Truman piti aikanaan Yhdysvaltoja virallisesti 175 päivän ajan pystyssä:

Mallory Squaren liepeiltä. Paparazzit iski! On se nyt jumaleishön ku ei saa täälläkään olla rauhassa!

Yksi Karibian-risteilijöistä. Huomenna hypätään tuommoisen kyytiin!

Greene Streetiltä löytyi ihan unelmakauppa. Mesta myi ihan kaikkea mahdollista chiliin liittyvää; kastikkeita, chilipopcornia, mausteita, you name it:

Key limen värinen ihana mökki. Mä ihastuin kyllä kaupunkiin niin totaalisesti, että tänne ois kiva joskus palata:

Ennen kohti Miamia lähtöä Toni halusi testata, onko Wendy's-ketjun Baconator entisellään. Tuomio: "Makoisa oli, mutta ei ollu tosiaan... ei ollut tosiaan niin hyvä yksilö kuin mitä Los Angelesissa aikoinaan":

My kind of a shop:

Takaisinajon aika koitti. Viimeisiä kuvia Overseas Highwayltä:

Tuppas olemaan vähän lämmin ja niinpä otettiin 37 mile markerin kohdalla pieni stoppi Bahia Honda State Parkiin. (Mile markereista muuten: alkavat mantereelta Miamista Key Westiin päin ajettaessa oisko nyt luvusta 137 (muistaakseni), pienenevät Key Westiin päin ja käytännössä kaikkien matkan varrella olevien paikkojen sijainti ilmoitetaan mile markereina. Key Westin sijainti on siis mile marker 0.)

Puistossa pääsee kiipeämään tuolle vanhalle rautatiesillalle:

Kuvia sillalta:

Ah, virkistävä meri! Ainiin, paitsi ei ollut kyllä virkistävä lainkaan. Veden lämpötila oli lähes sama kuin ilman:

Keke-taidetta:

Ja pitihän se kamera raahata jorpakkoonkin. Vastoin (Tonin) kaikkia odotuksia en onnistunut tuhoamaan aparaattia. Nyt seuraa kuvasarja "näin nautimme Kokomon hiekkarannoista":

Semmoista. Lapsilla on kivaa kun ne leikkii! :-D

Maijamia lähestyessä Keysien rela meininki muuttui taas suurkaupunkitouhuksi. Tämä herrasmies rullaili hengestään melko pitkälti piittaamatta isossa risteyksessä autojen keskellä. Syystä tai toisesta. Varmaan joistain ikkunoista ojentuu auttava käsi, mutta me säikähdettiin sekopäiseltä vaikuttanutta kaveria kyllä sen verran, että lähinnä varmistettiin auton ovien lukitus...

Viimeinen kohde tällä autoreissulla oli piipahtaa Miamin rannikon Key Biscayne -saaressa. Saari on sen hieman paremmin toimeen tulevan väen neighbourhoodia. Saaren kärjessä on jälleen yksi majakka, joka oli päätepisteenämme. Kävi kuitenkin köpelösti ja majakkaa ympäröivä puisto oli juuri sulkenut ovensa. Siis u-käännös ja kohti Miami International Airportia, jonne palautimme auton. Matkalla taivaalla se, jota täällä aiemmin käyneet ja Jennifer Lopez lie kutsuvat Miami Glow'ksi. Oli hienot värit, tässä yritelmää tallentaa niitä pokkarikameralla:

Aikamoinen seikkailu lentokentältä takaisin keskustaan. Ei meinannut löytyä bussipysäkkiä, bussi oli varmaan 25 min myöhässä, hajosi matkalla ja mitä lie muuta... Mutta viimein edessä jälleen Espaniola Way. Pizzaslicet huiviin ja unille.

Tänä aamuna nukuttiin yli kymmeneen, ah! Nyt matkaan Miami Downtowniin.

- Laura, joka pahoittelee valtaisaa kuvien määrää ;-)