Government Center on Miamin business-alueen liepeillä, joten oltiinkin turisteina melko yksin; suurin osa muusta porukasta kun liikkui jakuissaan, korkkareissaan ja pikkutakeissaan, menossa töihin tai lounaalle. Käppäiltiin katuja piipahtaen muutamissa aurinkolasiliikkeissä etsimässä mulle (huonolla menestyksellä) RayBanin Aviatoreita. Pysähdys Starbucksissa. Uusi suosikkijuomani siellä muuten on jumalainen Coco Créme: jäistä kookospirtelöä kermavaahdolla, nam! Kaloreita nolla...
Vaelsimme kohti rantaa ja Bayside-ostoskeskusta. Puistossa oli hävyttömyyksiä!
Bayside-ostoskeskus osoittautui aikamoiseksi krääsätaivaaksi. Mesta on lähin shopping center muualta tulevien risteilijöiden päivämatkalaisille ja se kyllä näkyi kaman laadussa. Ei ostettu yhtikäs mitään.
Ahdistuneena tästä järkyttävästä tilanteesta - ei MITÄÄN ostettavaa! - puhuin Tonin ympäri lähtemään vielä Coconut Groven kaupunginosassa sijaitsevaan CocoWalk-ostosparatiisiin - tai sellaiseksi sen kuvittelin. Kartassa näytti, että paikka on aivan metro- (vai onkohan se paikallisjuna... MetroRail?) radan varressa. Karu totuus selvisi, kun oltiin körötelty 10 min matka Coconut Groven asemalle. Asemalta oli vielä ainakin vartin-parinkymmenen minuutin kävelymatka CocoWalkille. Eikun tassua toisen eteen ja saavuimmekin perille...
...huoh. Vielä karumpi totuus: mestan highlight ei ollut täpötäydet shopping-käytävät (kauppoja oli ehkä 2), vaan syntikkaa pimputtava Ameriikan Kalevi Härvä (Kummeli-faneille terveisiä!). Meno senkun parani, kun Kalevi sai go-go-tytön eli n. 80-vuotiaan mummon seurakseen. Mummo veti latinotanssiyritelmää siihen malliin, että Toni jo kyseli, olemmeko todella Miamissa vai mahdollisesti Juankoskella:
Tilannetta oli vaikea enää pelastaa, mutta kohdalle sattunut Cheesecake Factory teki parhaansa:
Järettömät palat juustokakkua naamariin (yksi olisi riittänyt kahdelle mainiosti...) ja kotimatkalle. Bussi (joka oli myöhässä)-juna-bussiyhdistelmän jälkeen oli mukava saapua takaisin "kotiin" South Beachille. Päätettiin, että pikku iltakävely olisi paikallaan, joten jäimme bussista pois jo saaren eteläpäässä. Toni bongasi Collins Avenuelta pikaruokalan, johon ei vielä ole ehtinyt tutustua. Ainakin yksi ketju on rehellinen eikä syötä luikuria terveysruoasta! Jäi vielä kokeilematta, onko nimensä veroinen:
Fatburgerin kantikset (oho, hyi Laura! No, tätä menoa ei kestä kauaa, kun olen rivin jatkeena):
Ocean Drive 1116:ssa sijaitsee edesmenneen muotisuunnittelija Gianni Versacen kartano. Versace ihastui taloon 1992, osti sen ja ehti asustaa täällä viisi vuotta. Herran julma kohtalo oli tulla ammutuksi vuonna 1997 tuohon portin eteen, lähes kotipihalleen. Mesta on sittemmin muutettu joksikin yksityisklubiksi, johon pääsee sisään olemalla Beckham tai Madonna. Tai, kuten Toni ehdotti, kävelemällä portilla päivystäneen gorillan pakeille ja kysymällä "Ee berglee, ettekö tiiä kuka mä oon?" Ehkä pitää tuossa Bahaman-reissun jälkeen tulla kokeilemaan!
Dragshow Ocean Drivella. Tämä lyyli näytti kyllä lähinnä Dee Sniderilta. Kuva, lukijoiden parhaaksi, takaapäin:
Kaunista Art Decoa Ocean Drivella:
Jatkettiin matkaa vielä oman hotellin ohi, 16 ja 17 kadun välissä olevalle viiden tähden Delano-hotellille, jonne minä tyynesti kävelin shortseissani ja rantasandaaleissa sisään. Halusin nähdä valkoisten verhojen takana olevan, Philippe Starckin designaaman mestan aulan. Oli fiiniä oli. Mutta oi, luonne puuttuu! Kyllä meidän 1 (no okei, ehkä 2) tähden Clay on huomattavasti parempi! :-D
Vaikka Miamin yllä olikin kirkas tähtitaivas, niin taivaanrannassa välähtelivät salamat. Käveltiin kotio rannan kautta ja istuttiin hetki vesirajassa fiilistelemässä. Muutamia yritelmiä pokkarikameralla salamataivaasta ja South Beachin skylinesta:
Tuolla on salama, tuolla taivaanrannassa. Se näkyy hienosti, jos suurentaa kuvan 50-kertaiseksi :-D:
Romanttisten rantakuvien otto tyssäsi Tonin salamakammoon:
Valtaisat juustokakkupalat olivat pitäneet kylläisenä tähän asti, joten isoa illallista ei tarvittu. Kotiin naapurin Moshi Moshi -sushipaikan kautta, rollsit huuleen ja hotellille.
Nyt unille, huomenna postaamme tän aamulla ennen kuin lähdetään arpomaan tietämme kohti Miamin satamaa ja Norwegian Sky -laivaa. Seuraavat kolme päivää me seilataan Bahamalla. Laivalta ei päivityksiä ole luvassa, koska nettiyhteys maksaa miljoonan. Kuullaan siis ensi viikolla! Kiitos teille molemmille, jotka jaksatte raapustuksiamme seurata! ;-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti