Ja niille, joille se ei vielä ole selviö, olen ollut ja olen yhä maailman suurin MJ-fani. Nimim. En vieläkään tiedä, minne se MJ-pussilakana on kadonnut... Captain Eo ilmestyi 1986 ja filmiä pyöritettiin 1990-luvulle asti, jonka jälkeen se jäi vuosiksi tauolle ja palautettiin Disney Worldiin Möykkäelin kuoleman jälkeen 2010.
Mutta ehkä aloitamme eilisillasta. Majoituttiin Orlandon liepeillä Hiltonin halpisketjuun Hampton Inniin (voin suositella!) teemapuistojen lähelle. Illalla käytiin vähän outletissä (liian vähän!) ja vetäisemässä paikallisella ostarilla Thai Thani -ravintolassa maailman parhaat thaisapuskat, joiden jälkeen uni todella maistui.
Ois maistunut uni pidempäänkin, mutta shuttle Epcot Centeriin lähti jo klo 8.15 aamulla. Mikkihiirivohvelit aamupalalta naamaan ja menoksi (mun Mikistä tuli vähän toispuoleinen...):
Epcot tunnetaan lie parhaiten tästä maamerkistään, Spaceship Earth:
Sitten itse puistoon. Captain Eon lisäksi ei juurikaan ollut hirveesti otettu selvää siitä, mitä muuta mestasta löytyy. Sen verran lukasin jostain oppaasta, että pariin härveliin, Soariniin ja Test Trackille, kannattaisi hakea Fast Passit ajoissa. Vaikka aamulla saapuessamme oli vielä suht hiljaista, niin väkeä virtasi puistoon melkoista tahtia. Eikun laitteita koluamaan. Tässä päivän Top 3:
Test Track: Test Track on GM:n sponssaama, nimensä mukainen autojen "testirata". Neljän istuttavat autot ajoivat radalla jarrutestejä, kuumuus- ja kylmyystestejä, epätasaista pintaa ja ehdottomasti parhaana osana lopun kiihdytys aina 105 km / h nopeuteen asti. Tuntui tuommoisessa pienessä avoimessa autossa aikamoiselta. Tuolla jonkun pätkästä kuvaama video (no eipä tuosta tosin oikein käsitystä saa): http://www.youtube.com/watch?v=YBveSB9Bsgg.
Soarin': Soarin' edustaa (yhtenä harvoista) Epcotin tuoreempaa laitekantaa ja on eräänlainen "liitovarjoseikkailu" Kalifornian yllä. Istut semmoseen häkkyrään, joka nostetaan kattoon ja sitten hetkutetaan ja ketkutetaan sitä häkkyrää samalla, kun 360-asteen näkymät Kaliforniasta aukeaa alla. Tosi hieno laite ja tosi hirveet jonot. Onneksi haettiin Fast Pass heti aamusta - silti päästiin ajamaan vasta joskus klo 15.30!
Ja sitten Eo: onhan tuo jo vanha ja kulunut 3D-seikkailu, mutta todella hyvin tehty ja säilyttänyt tenhonsa moneen muuhun vastaavaan (Terminator 3D, puhumattakaan esim. siitä Linnanmäen kauheesta merirosvohupailusta ja mitä muita lie...) verrattuna erittäin hyvin. Tekijätiimi on tuolloin ollut alansa ehdotonta huippua ja niinpä hommassa ehkä välillä hieman kömpelöitä erikoistehosteita enemmän naurattikin muutamat mulletit ja kasaritanssimuuvit. Mutta niistä viis - MJ! Ah ja yhyy:
Muita tunnelmia päivän varrelta:
Sorsa ei antanut syödä rauhassa (no ei kai kun tursti toisensa jälkeen syöttää noille hampurilaisia. Prkl.):
Olen ilkeä päivitellessäni, olkoot ihmiset minkä kokoisia ovat, mutta oikeesti:
Puisto täynnä toinen toistaan lihavampia jenkkejä, jotka ajelevat tällaisilla skootterintapaisilla etukori täynnä sipsipusseja & cokistölkkejä. Hei, mitäs jos kävelisitte välillä, saattas tehdä ihan hyvää?! Päällepäinhän ei koskaan voi sanoa, mikä kelläkin on vialla, mutta näitä skootteritätejä ja -setiä oli kyllä niin paljon ja joka ikäryhmässä, että kaikilla ei vaan VOI olla pätevää syytä tähän touhuun - muuta kuin laiskuus. Aiheesta on hienovaraisesti mainittu myös laitteiden ohjeissa:
Näin ensimmäistä kertaa elämässäni livenä manateen. Pohdittiin pitkään, mikä se on suomeksi. Nyt tsekkasin sanakirjasta, niin "manaatti, lamantiini". Häh? Mä luulin, että merinorsu? Tietääkö joku? No anyway, nämä pari kaveria olivat jääneet laivan potkureiden ruhjomaksi ja täällä puistossa niitä nyt hoivataan, jotta pääsevät takaisin luontoon:
Toni ja tanssivat sadepisarat... eikun suihkulähteet:
Ainiin, ja pakko kertoa ihan hirveästä kokemuksesta: kukaan lie ei pidä siitä, että sut ängetään ahtaaseen, pimeään, suljettuun paikkaan. Jotkut vaan pitävät siitä vielä vähemmän.
Minä en ottanut varoituksia tosissani ja änkesin itseni Mission: Space -nimiseen vehkeeseen, semmoiseen ajosimulaattoriin, jossa ensin istut ahtaaseen penkkiin, neljä henkeä per rivi, sitten jokaiselle tulee sellaiset olkien yli turvakaaret, että et pääse liikahtamaankaan, sitten edessäsi toistaiseksi auki ollut ohjauspaneeli sulkeutuu ja olet tämän jälkeen noin 2,5 m leveässä, alle 1 m syvässä, matalassa pimeässä tilassa pieni 80-lukulainen näyttöruutu edessäsi, ilman mitään tietoa siitä, kauanko tämä ride kestää ja milloin mahdollisesti pääset ulos; vai pääsetkö? Oikeasti, laitetta on vaikea kuvailla, kuten on myös sitä tunnetta, joka tuli kun tajusin, että tuo paneeli/konsoli laskeutuu ihan kiinni mun nokkaan ja tässä oon enkä muuta voi. En pystynyt koko ajon aikana sanomaan sanaakaan vieressäni istuneelle Tonille, pohdin päässäni vain, onko tuolla suljetussa kapselissa kamerat vai miten mä pääsen täältä ulos, jos en enää kestä. Tilannetta eivät parantaneet ennakkovaroitukset siitä, että silmiä ei saa laittaa kiinni, koska tulee paha olo, eivätkä varusteena olleet oksennuspussit. Kun päästiin ikuisuudelta tuntuneen ajelun (joka siis koostui avaruusmatkasta Marsiin ja takaisin) jälkeen laitteesta ulos, rupesin itkemään. En menis tuohon uudestaan vaikka mitä maksettais. Ihan kamalaa.
Epcotissa on myös World Showcase -niminen valtava puisto, jossa esitellään jotain 15 maan kulttuuria ruoan, krääsäkojujen ja muutaman "attractionin" myötä. Jaksettiin tsekata läpi Meksiko ja Norja, jonka jälkeen päätettiin, että riitti. Ehkä amerikkalainen on tyytyväinen, kun ei tarvitse poistua Amerikasta päästäkseen Kiinaan, mutta... noh. En saanut paljon irti eikä Tonikaan varsinaisesti hinkunut kävellä loppuja läpi.
Yhteenvetona Epcotista: Soarin' oli hieno ja MJ:n Eo jo yksinään mulle henk. koht. puistossa käymisen arvoinen. Hintalappu päivälle on kuitenkin aika suolainen (about 80 USD/hlö) eikä paikassa saa koko päivää kulumaan, ellei sitten koluamalla noita maita tuolla showcase-puolella läpi. Epcot, "Experimental Prototype Community of Tomorrow", on ollut varmaan avautuessaan 1982 ihan "high end", mutta nyt puisto on pahasti ikääntynyt ja Soarinia lukuunottamatta laitteilla oli lähinnä retroarvoa, ainakin näin aikuisesta (krhm, minäkö aikuinen?) näkökulmasta. Spaceship Earthissä pääsi luomaan (aikanaan liikuttavan edistyksellisesti) omaa tulevaisuuttaan. Tässä meidän:
(Huom! Harjoittelijasta hallituksen kokoukseen. :-D)
Huomenna Magic Kingdom.
Terveisin:
Muistiin merkitsi,
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti