Disney World heinäkuussa: jonoja, hellettä ja kaatosade

Disney World, päivä 2/2. Eilisen Epcot Centerin jälkeen tänään oli vuorossa Magic Kingdom.

Los Angelesin vastaavassahan tuli käytyä vuoden 2008 lopussa, tuolloin puiston ollessa jouluvalaistuksessa. Orlandon puistosta löytyy iso määrä samoja laitteita kuin mitä Losissa, mutta eipä tuo haitannut. Hyvää höykytystä saatiin tälläkin kertaa.

Tomorrowland Speedway. Tosin tuo speed-sana oli hieman harhaanjohtava tässä tapauksessa. Autojen vauhti oli kiltisti sanoen vaatimaton.

Buzz Lightyear Space Ranger Spin:

Tässä laitteessa molemmilla oli käytössä hieno laserpyssy, jolla ammuttiin reitin varrella olevia maaleja. Lauran pisteet:

Ja sitten minun pisteet:

Laitteessa oli selkeästi jotain vikaa. (Lauran huom: ja mä aloitin ampumisen n. 2 min Tonia myöhemmin. Kyseessä ei ollut siis todellakaan järjestelmävirhe, vaan se tosiasia, että meikäläisen lasertähtäin on vaan huomattavasti tarkempi!)

Ilmeestä päätellen olin ainakin omistautunut asialle (Lauran huom: kyllä mullakin taitaa olla voitto tähtäimessä. Ja tulihan se! Aion muistuttaa Tonia tästä seuraavan vuoden... :-D):

Ilmeestä voi päätellä myös sen, että teekuppilaite oli selkeästi puiston jännittävintä antia:

Kiitos postauksen alusta Tonille, tästä tarttui Laura näppikseen:

Haunted House on hieno paikka. Tässä Florence-tädin kanssa pienet poset kartanon pihamaalla: 

Toni pääsi näyttämään urkurin taitojaan. Nuo urut soivatkin komeasti!

Haunted Housen hautuumaalle on päätynyt yksi jos toinen. Talossa on kuulemma 999 haamua. Tuhat mahtuisi.

"Full of fear? One last chance to exit here." IIK!

Kuten huvipuistoissa aina, ruokapuoli on a) kallista ja b) mautonta. Mä sentään yritin saada hodariin jotain makua. Meni ehkä vähän nuo lisukkeet överiksi:

Disneyllä kaikki on mietitty. Myös kadunlakaisijan toimenkuvaan kuuluvat Mikki Hiiri -taiteilut:

Frontierlandin ja Liberty Squaren hujakoilla oli meneillään upea musiikkiesitys:

Splash Mountain ja sen melkein pystysuora lasku, jossa vaatteet ei kuivina pysy. Splash Mountain jäi meillä lopulta käymättä. Siitä juttua kohta:

Päivän aikana kävi tosiaan sekä tosi hyvä tuuri, että tosi huono tuuri. Ensin hyvä: ajateltiin jo, että ei jakseta jonottaa Big Thunder Mountain Railroadille. Ajeluun oli 80 minuutin jono eikä oltu ehditty hakea Fast Passeja. Fast Passit siis toimii niin, että aina yhteen laitteeseen kerrallaan voit hakea sellasen lisälipun, joka antaa ajankohdan, esim. 2.30-3.30 pm, jossa välissä voit tulla laitteelle takaisin ja pääset ns. Fast Pass -jonosta sisään jonottamatta tai ainakin paljon nopeammin kuin normijonosta. No, jossain vaiheessa alko sataa ja pidettiin sadetta Mountain Railroadin Fast Pass -laitteiden edessä (eikä voitu ottaa passeja, kun meillä sellaiset jo oli Splash Mountainiin eikä niitä saa kuin yhden kerrallaan). Katsoin, että kas, joku on jättänyt jotain vanhoja passeja laitteen päälle, tsekkasin, ja oho, ne oli vielä voimassa, 4 kpl peräti. Niinpä marssittiin tupla-ajelulle Mountain Railroadille jonon ohi - kun muuten ei ois päästy koko laitteeseen ollenkaan. Hyvä tuuri!

Sitten se huono: Pirates of the Caribbean -ajelun jälkeen tultiin laitteesta ulos ja ulkona oli alkanut tulla vettä ihan kaatamalla. Suunnattiin sadeviitat päällä Splash Mountainille... joka oli kiinni. Oli ilmeisesti joku isompi ukkospilvi salamoineen kohdalla eivätkä voi ottaa riskiä, että jotain kävisi. Ei jaksettu jäädä venaamaan, joten tällä kertaa jäi Splash Mountain. Toisaalta ehkä hyvä, se tuolla aiemmin kuvassa ollut lasku on aivan kauhee (testattu on Disneylandissa)! :-D

Joku Pirates-show oli menossa Pirates of the Caribbeanin edessä ja tää kaveri oli YLLÄTTÄVÄN hyvä Jack Sparrow. Ei varmaan ihan helpoin matkittava tuo Johnny:

Pirates-ajelulta:

Ja päivämme päätös. Kaatosade ja puistosta poistuminen noin viiden aikoihin. Ehdittiin kuitenkin nähdä ja käydä kaikki laitteet (paitsi tuo Splash Mountain), jotka haluttiin. Kuten Toni alussa kirjoitti, puisto on tosi samanlainen Kalifornian Disneylandin kanssa ja niinpä tämä visiitti sujui huomattavasti pikaisemmin kuin tuolloinen visiittimme Kalifornian vastaavaan (7 h vs. 10-11 h).

Ennen kuin lähdimme ajamaan Space Coastille kohti Kennedy Space Centeriä, käytiin vielä siellä toissailtaisessa thaimaalaisessa. Viimeksi otin "thai hottina" kaikki sapuskat eikä tuntunut missään. Nyt oli sama tarjoilija ja miekkonen oli ilmeisesti evästänyt keittiötä, että siellä se on taas se hullu nainen, jolle thai hot ei ollut juttu eikä mikään. Keittiö pisti vissiin vähän lisää chiliä peliin, sillä mun Tom Yum ja kookoscurry olivat kyllä tällä kertaa jo niillä rajoilla, että pystykö syömään... Mutta yhtä herkullista kuin edelliselläkin kerralla!

Tällä kertaa testattiin myös jälkkäriosasto. Tonin Fried Cheesecake Ice Cream oli kuulemma tämän reissun jälkiruokaparhaimmistoa:

Ja mun joku, jonka nimeä en muista, mutta jossa oli kookosjäätelöä, mansikoita ja mansikkahilloa. Aijai!

Kuten joku on saattanut huomatakin, ruokakuvat ovat hyvin edustettuina tässä blogissa. Ruoka on ollut hyvin edustettuna myös koko matkalla. Mä aloitan niin terveellisen syömisen kun pääsen kotiin! Myös pumppisali, here I come. Jos jumppavaatteet mahtuu päälle.

Matka alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna vielä visiitti Kennedy Space Centeriin & yksi kokonainen päivä Miamissa, joka varmaan kulutetaan Aventura Mallissa. Tuntuu kuin ois oltu reissussa jo iäisyys, mutta silti elokuun alku ja töihin paluu lähestyy liian nopeasti. Ei vielä... :-( Onneksi talveen jää pari viikkoa lomaa, pitää alkaa kotiin päästyä miettiä, mihin sitä seuraavaksi suuntaisi! Nyt unille Titusvillen Quality Inn -motellissa. Täällä vielä äsken riehuneet kaatosade ja myrskytuuli ovat rauhoittuneet ja nyt kuuluu vain kaukaa motari ja lähempää ilmastointilaite. Hyvää yötä!

Alkuosan runoili Toni
Loppuosasta vastuussa Laura

Epcot ja Eo - vihdoin!

Tänään toteutui yksi meikäläisen suurista lapsuuden unelmista. Pääsin viimein, noin 25 vuoden odotuksen jälkeen, näkemään Disney Worldin Epcotissa Michael Jacksonin tähdittämän, Coppolan ohjaaman ja Lucasin tuottaman "Captain Eo" -pätkän. Niille, joille ei sano mitään, lisäinfoa täällä: http://en.wikipedia.org/wiki/Captain_EO.

Ja niille, joille se ei vielä ole selviö, olen ollut ja olen yhä maailman suurin MJ-fani. Nimim. En vieläkään tiedä, minne se MJ-pussilakana on kadonnut... Captain Eo ilmestyi 1986 ja filmiä pyöritettiin 1990-luvulle asti, jonka jälkeen se jäi vuosiksi tauolle ja palautettiin Disney Worldiin Möykkäelin kuoleman jälkeen 2010.

Mutta ehkä aloitamme eilisillasta. Majoituttiin Orlandon liepeillä Hiltonin halpisketjuun Hampton Inniin (voin suositella!) teemapuistojen lähelle. Illalla käytiin vähän outletissä (liian vähän!) ja vetäisemässä paikallisella ostarilla Thai Thani -ravintolassa maailman parhaat thaisapuskat, joiden jälkeen uni todella maistui.

Ois maistunut uni pidempäänkin, mutta shuttle Epcot Centeriin lähti jo klo 8.15 aamulla. Mikkihiirivohvelit aamupalalta naamaan ja menoksi (mun Mikistä tuli vähän toispuoleinen...):

Epcot tunnetaan lie parhaiten tästä maamerkistään, Spaceship Earth:

Sitten itse puistoon. Captain Eon lisäksi ei juurikaan ollut hirveesti otettu selvää siitä, mitä muuta mestasta löytyy. Sen verran lukasin jostain oppaasta, että pariin härveliin, Soariniin ja Test Trackille, kannattaisi hakea Fast Passit ajoissa. Vaikka aamulla saapuessamme oli vielä suht hiljaista, niin väkeä virtasi puistoon melkoista tahtia. Eikun laitteita koluamaan. Tässä päivän Top 3:

Test Track: Test Track on GM:n sponssaama, nimensä mukainen autojen "testirata". Neljän istuttavat autot ajoivat radalla jarrutestejä, kuumuus- ja kylmyystestejä, epätasaista pintaa ja ehdottomasti parhaana osana lopun kiihdytys aina 105 km / h nopeuteen asti. Tuntui tuommoisessa pienessä avoimessa autossa aikamoiselta. Tuolla jonkun pätkästä kuvaama video (no eipä tuosta tosin oikein käsitystä saa): http://www.youtube.com/watch?v=YBveSB9Bsgg.

Soarin': Soarin' edustaa (yhtenä harvoista) Epcotin tuoreempaa laitekantaa ja on eräänlainen "liitovarjoseikkailu" Kalifornian yllä. Istut semmoseen häkkyrään, joka nostetaan kattoon ja sitten hetkutetaan ja ketkutetaan sitä häkkyrää samalla, kun 360-asteen näkymät Kaliforniasta aukeaa alla. Tosi hieno laite ja tosi hirveet jonot. Onneksi haettiin Fast Pass heti aamusta - silti päästiin ajamaan vasta joskus klo 15.30!

Ja sitten Eo: onhan tuo jo vanha ja kulunut 3D-seikkailu, mutta todella hyvin tehty ja säilyttänyt tenhonsa moneen muuhun vastaavaan (Terminator 3D, puhumattakaan esim. siitä Linnanmäen kauheesta merirosvohupailusta ja mitä muita lie...) verrattuna erittäin hyvin. Tekijätiimi on tuolloin ollut alansa ehdotonta huippua ja niinpä hommassa ehkä välillä hieman kömpelöitä erikoistehosteita enemmän naurattikin muutamat mulletit ja kasaritanssimuuvit. Mutta niistä viis - MJ! Ah ja yhyy:

Muita tunnelmia päivän varrelta:

Sorsa ei antanut syödä rauhassa (no ei kai kun tursti toisensa jälkeen syöttää noille hampurilaisia. Prkl.):

Olen ilkeä päivitellessäni, olkoot ihmiset minkä kokoisia ovat, mutta oikeesti:

Puisto täynnä toinen toistaan lihavampia jenkkejä, jotka ajelevat tällaisilla skootterintapaisilla etukori täynnä sipsipusseja & cokistölkkejä. Hei, mitäs jos kävelisitte välillä, saattas tehdä ihan hyvää?! Päällepäinhän ei koskaan voi sanoa, mikä kelläkin on vialla, mutta näitä skootteritätejä ja -setiä oli kyllä niin paljon ja joka ikäryhmässä, että kaikilla ei vaan VOI olla pätevää syytä tähän touhuun - muuta kuin laiskuus. Aiheesta on hienovaraisesti mainittu myös laitteiden ohjeissa:

Näin ensimmäistä kertaa elämässäni livenä manateen. Pohdittiin pitkään, mikä se on suomeksi. Nyt tsekkasin sanakirjasta, niin "manaatti, lamantiini". Häh? Mä luulin, että merinorsu? Tietääkö joku? No anyway, nämä pari kaveria olivat jääneet laivan potkureiden ruhjomaksi ja täällä puistossa niitä nyt hoivataan, jotta pääsevät takaisin luontoon:

Toni ja tanssivat sadepisarat... eikun suihkulähteet:

Ainiin, ja pakko kertoa ihan hirveästä kokemuksesta: kukaan lie ei pidä siitä, että sut ängetään ahtaaseen, pimeään, suljettuun paikkaan. Jotkut vaan pitävät siitä vielä vähemmän.

Minä en ottanut varoituksia tosissani ja änkesin itseni Mission: Space -nimiseen vehkeeseen, semmoiseen ajosimulaattoriin, jossa ensin istut ahtaaseen penkkiin, neljä henkeä per rivi, sitten jokaiselle tulee sellaiset olkien yli turvakaaret, että et pääse liikahtamaankaan, sitten edessäsi toistaiseksi auki ollut ohjauspaneeli sulkeutuu ja olet tämän jälkeen noin 2,5 m leveässä, alle 1 m syvässä, matalassa pimeässä tilassa pieni 80-lukulainen näyttöruutu edessäsi, ilman mitään tietoa siitä, kauanko tämä ride kestää ja milloin mahdollisesti pääset ulos; vai pääsetkö? Oikeasti, laitetta on vaikea kuvailla, kuten on myös sitä tunnetta, joka tuli kun tajusin, että tuo paneeli/konsoli laskeutuu ihan kiinni mun nokkaan ja tässä oon enkä muuta voi. En pystynyt koko ajon aikana sanomaan sanaakaan vieressäni istuneelle Tonille, pohdin päässäni vain, onko tuolla suljetussa kapselissa kamerat vai miten mä pääsen täältä ulos, jos en enää kestä. Tilannetta eivät parantaneet ennakkovaroitukset siitä, että silmiä ei saa laittaa kiinni, koska tulee paha olo, eivätkä varusteena olleet oksennuspussit. Kun päästiin ikuisuudelta tuntuneen ajelun (joka siis koostui avaruusmatkasta Marsiin ja takaisin) jälkeen laitteesta ulos, rupesin itkemään. En menis tuohon uudestaan vaikka mitä maksettais. Ihan kamalaa.

Epcotissa on myös World Showcase -niminen valtava puisto, jossa esitellään jotain 15 maan kulttuuria ruoan, krääsäkojujen ja muutaman "attractionin" myötä. Jaksettiin tsekata läpi Meksiko ja Norja, jonka jälkeen päätettiin, että riitti. Ehkä amerikkalainen on tyytyväinen, kun ei tarvitse poistua Amerikasta päästäkseen Kiinaan, mutta... noh. En saanut paljon irti eikä Tonikaan varsinaisesti hinkunut kävellä loppuja läpi.

Yhteenvetona Epcotista: Soarin' oli hieno ja MJ:n Eo jo yksinään mulle henk. koht. puistossa käymisen arvoinen. Hintalappu päivälle on kuitenkin aika suolainen (about 80 USD/hlö) eikä paikassa saa koko päivää kulumaan, ellei sitten koluamalla noita maita tuolla showcase-puolella läpi. Epcot, "Experimental Prototype Community of Tomorrow", on ollut varmaan avautuessaan 1982 ihan "high end", mutta nyt puisto on pahasti ikääntynyt ja Soarinia lukuunottamatta laitteilla oli lähinnä retroarvoa, ainakin näin aikuisesta (krhm, minäkö aikuinen?) näkökulmasta. Spaceship Earthissä pääsi luomaan (aikanaan liikuttavan edistyksellisesti) omaa tulevaisuuttaan. Tässä meidän:

 

(Huom! Harjoittelijasta hallituksen kokoukseen. :-D)

Huomenna Magic Kingdom.

Terveisin:

Muistiin merkitsi,
Laura